Kielojen blogi

Tervetuloa kukkaiskansan ensimmäiseen blogosfääriin. Verkkosivustollamme kirjoittavat ajankohtaisista asioista spontaaniin ja henkilökohtaiseen tyyliin Anne-Mari Bovellan, Katri Gummerus ja Marja Peltola-Oikarainen. 

Päivän sana ovat gallupit, niillä mielipiteitämme, arvojamme ja käytöstämme kirjataan, raportoidaan ja taulukoidaan.
Mielenkiintoista luettavaa oli uusimmassa Puutarha&kauppa lehdestä Kauppapuutarhaliiton Suomen Gallupilla teettämä tutkimus kukkabisneksestä. Lohdullista on se että kuluttajat haluavat ostaa kukkia, erityisesti yli 45-v naiset. Mutta näin kukkakauppiaana pelottavaa on se, että joka toinen kukka ostetaan marketista. Toisaalta ammattitaitoamme arvostetaan, tutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä on sitä mieltä että kukkakaupat tarjoavat parasta palvelua ja asiantuntemusta.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Ammattitaitomme on siis vakuuttanut ostajat, mutta silti he ostavat joka toisen kukkansa marketista. Onko meillä mahdollisuuksia parantaa osuuttamme vai onko viisainta siirtää kukkakauppansa marketin yhteyteen. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta on tärkeää tuntea kuluttajien käyttäytyminen. Omalta osaltani mietin kovasti yritykseni painopiste alueita, olenko panostanut oikeisiin asioihin.Erityisesti mietin hääsidontaa, koulutuksen osalta käytämme lähes joka vuosi rahaa hääsidonnan päivitykseen, ja kuitenkin se näyttelee marginaalista osuutta myynnistä. Jos siis asiakas, johon kannattaa panostaa on suunnilleen ikäiseni nainen, on tainnut tulla tehtyä aikamoisia virheinvestointeja. Tietenkin on muistettava että meillä tämän ikäisillä naisilla voi olla tyttäriä joihin äidit panostavat, mutta ehkä kuitenkin olen aika pahasti liioitellut morsiuskimpun merkitystä bisneksen kannalta.

Mihin siis panostan, liikkeen ulkoinen ilme on oltava ko. kohderyhmälle sopiva, sijainti sellainen että autolla pääsee vaivattomasti ja parkkeeraus on helppoa. Henkilökunnalle tämä asettaa myös vaatimuksia, kukkakaupan myyjien on osattava myydä, tämä asiakasryhmä osaa tehdä päätöksiä, ja ostaa jos kokee tuotteen tai palvelun itselleen tärkeäksi. Meidän on muistettava myös se, että sama ikäryhmä on kasvattanut kauneusbisnestä kovalla vauhdilla siis hyvästä olosta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan, jos osaamme siitä myydä. Botox-piikki maksaa nettitietojen mukaan vähintään 250e, ja kyseinen aine on halvin täyteaineista joilla kasvoja kaunistetaan.

Kukat kaunistavat elämää ja voivat antaa onnellisuuden hehkun naisen kasvoille. Lisäksi kukkiin voi käyttää koko hoivavietin ja ne palkitsevat hoitajansa upealla olemuksellaan. Kuitenkaan ne eivät itke perään jos haluaa matkustaa tai harrastaa. Kukat eivät myöskään kyseenalaista hoitajansa elämäntapaa, kauniiden kenkien tai laukkujen määrää. On aika tarkastella bisnestään uusin silmin, miettiä uusia mahdollisuuksia, elämä on rajallinen aika, eikä tarrautumisella totuttuihin toimintatapoihin saa yhtään sydämenlyöntiä lisää, eikä euroa kassaan siis eiköhän anneta palaa. Valjastetaan ammattitaitomme tuottamaan asiakkaillemme nautintoja ja meille sitä tulosta minkä vuoksi yrityksemme ovat olemassa.

Yrittäjät ovat taas arvossaan. Eduskuntavaalien ehdokkaat julistavat kilvan, kuinka tärkeitä yrittäjät ja yrittäjyys on. Kuitenkin kun puhutaan toimenpiteistä, joilla pienyrittäjän arkea oikeasti helpotetaan, onkin tilanne aivan toinen. Useasti mietin kuinka paljon me kestämme erilaisia veroja, niiden kasvua sekä muita lakisääteisiä maksuja, milloin mittamme täyttyy?

Yrittäjyyttä korostetaan myös koulutuksessa jo peruskoulusta alkaen, mutta mitä se pitää sisällään? Onko se sitä, että oppilas oppii yhtiömuodot ja sen kuinka pitkä on lakisääteinen kahvitauko, ruokatauko ja milloin alkaa korotettu palkka? Mutta paljonko täytyy myydä jotta kattaa omat kulunsa ja tienaa yritykselle myös tulosta, se onkin ihan toinen juttu.

Yrittäjiä halutaan lisää yhteiskuntaamme, mutta millaisia? Jos työtön haluaa kokeilla yrittäjyyttä, vaikkapa oman osaamisen tai jonkin tuotteen myymistä, onkin y-tunnus kuin leima otsassa, jonka jälkeen elämä vaikeutuu huomattavasti, jos yritystoiminta ei elätä.
Vaalikeskusteluissa kiitellään yrittäjiä, mutta samanaikaisesti myös moitiskellaan siitä, ettemme uskalla ottaa riittävästi riskejä, emmekä ole riittävän kasvuhakuisia.

Helmikuun alussa julkistettiin maataloustukien saajat. Kieltämättä suurta ihmetystä herättää se, kuinka joku voi tarvita ja saada tukea jopa yli miljoona euroa vuodessa, millaisiin asioihin tarvitaan tällaisia summia? Ruuan tuottamista tuetaan, mutta kuitenkin syömme euroalueen kalleinta ruokaa. Tosin suurin syyllinen ei liene maatalousyrittäjä vaan isot tukkuliikkeet. En voi myöskään olla ihmettelemättä niitä henkilöitä jotka saavat toimeentulonsa muualta kuin maataloudesta, mutta kuitenkin saavat "harrastukseensa" tukea. Tunnetuin tuen saaja vieläpä kertoo julkisissa haasteluissa, kuinka jokaisen olisi tultava toimeen omillaan. Jännittävää, eikö totta? Pienyrittäjän ainut tuki on oma selkäranka, niin kauan kuin se kestää, selviää, mutta jos oma jaksaminen ontuu, onkin sitten suurissa vaikeuksissa.

Puutarhataloudessa pienet erikoiskukkien tuottajat ovat kuolemassa sukupuuttoon ja samalla linjalla ovat perinteiset "kivijalka"- kukkakaupat. Tällä hetkellä tässä maassa muutaman henkilön työllistävät yritykset ovat tiukoilla, pitäisi olla joko yksin tai sitten olla niin iso, jotta toiminta on järkevää kannattavuuden osalta.
Pieni voi siis olla kaunista, mutta jos liiketoiminnasta puhutaan, onko pieni riittävän kannattavaa tämän hetken velvoitteilla? Siinä oivallinen aihe keskusteltavaksi ehdokkaiden kanssa.

Savonmuan Hiliman turinat

Pakkasta, pakkasta, lunta, lunta.....Ilmaston lämpeneminen helpottaa valtavasti kukkakauppiaan elämää, ekologista toimintaa oikein käytännön tasolla. Puut nurin ja paperia kukkapaketteihin ja paljon, ei pieniä, eikä nidottuja julkaisuja, ottaisivat kaikki sanomalehtien tuottajat mallia Helsingin Sanomista, siinä on kunnon pakkauslehti! Kun pörssi ilmoittaa nousuja ja laskuja, niin kukkakauppias päivittää omaa pörssiään nahkalehti- ja salal-laatikon viikkohinnoilla. Korkein noteeraus on jo mininahkalaatikolla reilusti yli neljäkymppiä ja salal tips-laatikko on myös kivunnut arvoon arvaamattomaan, lähes kuusikymppiä!

Iisalmen osalta luonto ja ihminen lähestyvät toisiaan uskomattomalla vauhdilla, väki vähenee ja luontokappaleet muuttavat tilalle. Todistuksena ilmiöstä oli aamu, kun ajelin töihin (siis jälleen ekologisesti autolla). Ensimmäisellä suojatiellä kohti kukkakauppaa käveli fasaani uljaasti astellen ja kun jatkoin matkaani, seuraavassa risteyksellä seisoskeli isokokoinen tupsukorvainen kissaeläin tarkkailemassa maalaiskaupungin la-aamua. Olin ajatellut juuri kyseisenä aamuna liikkeen kevätilmettä, värejä jne, eikä katsaus asiakasrakenteeseen aamutuimaan helpottanut keski-ikäisen kukkakauppa tädin aamua. Tänä vuonna otin avukseni aikakauslehdet. Sisustuslehtien sivut pursuavat kevään trendejä, mutta ongelmaksi muodostuu: mitä enemmän luet, sitä enemmän       " trendejä" on pää täynnä.. Kun toinen vannoo edelleen harmaan, mustan ja valkoisen nimeen, niin seuraava onkin puhtaiden värien kannalla: punaista, keltaista ja sinistä. Voi, voi! Kukkakauppatädin epätoivoinen kevään hittivärin etsintä on kuin afrikantähti-pelissä, jalokivä löytyy, mutta varsinainen timantti on kateissa. Seuraava tiedonhankintafoorumi on oman alan tukku - pää täynnä aikakauslehtitietoa kohti hyllyjä. Siellä se kukkatäti vaeltelee kuin pyhiinvaeltaja ruukkujen välissä ja pallottelee ostobudjetin ja varmojen trenditietojen sekä omien mieltymysten välillä. Eipä aikaakaan kun auton perä on täynnä kevättä, intoa puhkuen uudet tavarat kauppaan ja asiakkaita odottelemaan, mutta mitäpä se uudistuneen kaupan ensimmäinen asiakas toteaa? Vae tämmösiä teillä nyt on , voe tokkiinsa kun minä oesin halunnut vuan semmosen perussaviruukun pelakuun pistokkaille......

On se niin väärin, tuli mieleen tuo vanha biisi, kun aloin miettimään mihin kukkakauppa-ala on menossa.
Toivottavasti ystävänpäivänä kävi kauppa kukkakaupoissa? Olen todella iloinen, jos tulee kommenttia onnistuneista kaupoista, mutta kuitenkin edelleen jaksan ihmetellä, miksi emme hyödynnä kaikkea mahdollista vetoapua kaupankäynnissämme?
Kukkia olisi mahdollista myydä enemmän ja paremmalla katteella, mutta olemme päästäneet tilanteen huolestuttavalle tasolle. Ulkopuolelta tulevat kilpailevat tuotteet, (ei todellakaan sen toisen kukkakauppiaan kimput) uhkaavat ihan tosissaan kukkamyyntiä. Käsintehdyt kynttilät, suklaat, erikoismakeiset yms. listahan on loputon. Olemmeko jo alistuneet tähän ja anteeksi pyydellen annamme asiakkaidemme ostaa Drockilan kynttilän ja servietti paketin kukkakimpun sijaan? Ystävänpäivänäkin asiakkaiden sieluista kilpaili valtava arsenaali tuotteita, joilla ei ollut mitään tekemistä kukkien kanssa. Pinkit sydämet loistivat mm. sellofaaniin pakatuissa herkullisen näköisissä leivospakkauksissa, houkuttivat kyllä kieltämättä nappaamaan mukaansa. Onneksi olen aina ja ikuisesti laihiksella, niin jäivät siihen.
Vaikka meillä on maailman hienoin, ekologisin, muuntautumiskykyisin, tuote meidän pitäisi opetella paremmin markkinoimaan sitä. Miksi emme voisi kehittää tuotteestamme haluttavampaa, yhteistyössä myynnin ammattilaisten kanssa? Vai mitä me haluamme, olla elämäntapa kukkakauppiaita, ei siinäkään mitään pahaa tietysti ole. Meillä on paljon tärkeitä ja merkityksellisiä arvoja, joiden varassa on helppo sukkuloida tavaratulvan meressä, mutta pitää osata hyödyntää niitä oikeissa paikoissa. Olisiko nyt hyvä hetki perustaa keskustelufoorumi, jossa voisimme miettiä keinoja torjua kilpailevien tuotteiden hyökkäyksiä? Kyllä me olemme yhdessä enemmän, muistetaan se ja lähdetään liikkeelle ja pyydetään sitä naapurin kukkakauppiasta mukaan liiton ja piirien toimintaan. Tehdään mahdottomasta mahdollista. Ottakaa yhteyttä ja kommentoikaa, onko aiheellista?

Tammikuun puolenvälin tietämillä kaikki lappilaiset lehdet muuttivat kokoaan tabloidiin. Ennen niin hyvänkokoinen sanomalehti muuttui pieneksi ja vielä keskeltä niitatuksi. Kukkien pakkaamisessa se sopii enää tulppaaninipulle, jota erikoiskaupan tuskin kannattaa myydä. Jokainen pohjois-suomalainen kukkakauppias on varmasti jo aikaa sitten valjastanut ystävät ja kylän miehet keräämään lehtiä varastoon, joten alkanut pakkaskausi ei siltä osin ole repinyt hermoja - vaikka muuten kyllä.
Yllättäen hiljentynyt kylänraitti on tuntunut vähentyneinä ovikellonkilahduksina. Varsinkin kevään ensimmäinen sesonki 'Ystävänpäivä' meni poskelleen pakkasten takia. Jo se tuntuu ja pukkaa kylmää hikeä niskavilloihin,- lainat kun on maksettava ajallaan kuten kaikki muutkin laskut.

Täällä tuntureiden takana elävälle on tuttua odotella ' ilta-eskelistä' matkahuollon edessä, toivoa ja pelätä kuinka kukat ovat selvinneet matkasta halki pimeän ja kylmän pohjolan. Ainut mihin on voitava luottaa, on tukkuportaan myyjän pakkaustaito ja peräänantamattomuus, että kukat kovilla pakkasilla sijoitetaan autoon sisälle, eikä rahtitilaan. No, jokainen meistä tietää, että kuljettajat ovat vain ihmisiä ja heilläkin hyviä ja huonoja päiviä. Ja, että Matkahuolto OY on oikeastaan monopoli-asemassa eikä sen tarvitse korvata mitään, varsinkin kun me kukkakauppiaat olemme niin tyhmiä, että kuljetutamme tavaraa, joka on erittäin pilaantumisherkkää. Sillä ,että olemme vastassa kukkakuormaa, yritämme varmistaa sen, etteivät ne palellu enää lastaussillalla sisällepääsyä odotellessa - ainakin Ivalossa on sellainen hauska hissi, jolla kärryt siirretään lastaussillalle.
Hauska se on sen takia, että tupakan ehtii hyvin polttaa siinä ajassa kun hissi nousee n. metrikahdenkymmenen sentin matkan. Siinä ajassa moni kukka jo paleltuukin.

Näillä pakkasilla olen toivonut, että joku ajaisi autolla pihaan ja minä saisin valita kukkaniput sieltä, ja kantaa niitä vain vähän ulkona. Näillä pakkasilla olen myös toivonut, että kukkatukut olisivat lähempänä kuin 300 km tai 550 km. Kaikesta tästä huolimatta rakastan työtäni ja haluan palvella
asiakkaani mahdollisimman hyvin kelissä kuin kelissä.

Aurinkoisin pakkaspäiväterveisin Marja Peltola-Oikarainen